Kenen vastuulla on?

Kenen vastuulla on, että lapsi saa päivittäin kaikki tarvittavat ainesosat?

Tätä blogin aihetta ehdotti minulle edesmennyt poikani jo 2 vuotta sitten….
Pysähdyinpä miettimään sitä nyt. Ensimmäiseksi varmaan kaikilla tulee mieleen että “tottakai vanhemmilla se vastuu on”. Mutta onko se sitä oikeesti nyky-yhteiskunnassa, jossa mainonta luo jatkuvasti mielikuvia siitä mitä pitäisi syödä ja mikä olisi oikein? Välillä oikein ärsyttää väärien asioiden painottaminen mainonnassa; “vähemmän rasvaa, vähemmän sokeria, tämä ja tämä auttaa jaksamaan, tällä saat unelmavartalon…” Mainonnan tarkoitus on saada tuote myydyksi, mutta niissä painotetaan vain tiettyjä asioita joilla saadaan hyvä mielikuva ja kun syöt tätä, niin sinustakin tulee hyvä. Jokaisen pitäisi tutkia myös tuotteen ainesosaluettelo, mistä tuote on oikeasti tehty. Lapsi tai nuori sitä harvemmin tekee.

Varsinkin nuoret ovat erittäin alttiita toimimaan mainonnan tuomien mielikuvien mukaisesti. Mainonnalla luodaan nuorisokulttuuria, miltä pitäisi näyttää ja mitä pitäisi syödä ja mikä on coolia. Mainonta on todella hyvä asia, jos se toimii hyvällä tavalla, kerrotaan oikeita asioita joilla elämänlaatu voisi parantua.

Kenen se vastuu sitten olisi, jotta lapsi saisi oikeat ainesosat jaksamiseensa?

Aamulla on vanhempien vielä helppo katsoa mitä lapsi syö, jos on pieni lapsi kyseessä. Siitä joko päiväkotiin tai perhepäivähoitoon. Siellä sitten esim. päiväkoti tarjoaa ruuat, joista joku toinen on päättänyt. Illalla taas olisi tarjolla kotiruokaa. Eli suuren osan ruuan laadusta vastaa koti ja päiväkoti tai muu hoitopaikka.

Mitäs sitten nuoren osalta? Usein vanhemmat ovat lähteneet jo töihin, kun nuori herää ja valmistautuu kouluun lähtemiseen. Aamupala saattaa jäädä kokonaan syömättä. Sitten kouluun. Aivot eivät ehkä saaneet yhtään “polttoainetta” ja tunneilla pitäisi opiskella ja oppia uutta. Tulee ruoka-aika, erittäin monet nuoret jättävät ruuan syömättä. Mielikuva, että se on “pahaa” tai kaveritkin lähtevät jo ulos, ehkä kaupasta haetaan jotain popsittavaa. Nämä hommatut välipalat ovat usein chipsejä, karkkeja, limua tai vastaavia tuotteita. Loppupäivästä onkin aika väsyttävä olo.

Siitä sitten kotiin tai harrastusten pariin, pikaruokaa yleensä haukataan. Monet suuntaavat mäkkäriin. Ilta tulee, kotona ei välttämättä syödä yhtäaikaa, perheenjäsenillä on omat harrastukset ja lämmitellään ruokia. Joskus ne on etukäteen tehtyjä, joskus valmisruokia kaupasta. Niin mukava, mutta paljon aikaa vievä tietsikkapelien pelaaminenkin vie huomion pois ravinnosta ja se saattaa unohtua kokonaan. Joillakin on kippo ravinneköyhiä herkkuja vieressä, joita voi sitten popsia siinä sivussa.

Tämä on monille ihan normaali päivärytmi. Mutta miksi yhä nuorempana sairastutaan erilaisiin sairauksiin, usein niihin, mitä pidettiin ennen vanhusten tauteina? Ravinnolla on varmasti suurin merkitys. Pitäisi olla mielellään säännöllinen ruokarytmi ja antaa hyvää polttoainetta aivoille, soluille, lihaksille jne. Me rakennutaan soluista.

Vanhemmilla on suuri rooli kertoa, mitä ja miksi ravinnerikasta ruokaa pitää syödä. On ihan eri asia syödä ravintoa josta saa ravinteita joka päivä, kuin ravintoa mikä on “tyhjää” ja vain vatsantäytettä. Ja vuodesta toiseen. Mistä vitamiinit, hivenaineet, immuunipuolustusjärjestelmää tukevat fytoravinteet ja hyvälaatuiset rasvat? Joskus näkee lehtien lööpeissä, että lisäravinteita ei tarvita. Ihmettelen miksi joku edes voi ajatella niin nykypäivänä? Tehotuotannon aikakautena? Itse kyllä käytän lisäravinteita joka päivä, koska edes kaupan tarjoamista tuotteista ei pysty helposti saamaan kaikkia tarvittavia ravinteita. Myös lapsenlapsilleni tarjoan luonnollisia vitamiinilisiä, koska tiedän nykynuorten ruokailutottumukset.

Urheilua harrastavat lapset ovat ehkä vähän paremmassa tilanteessa, yleensä urheiluseuran ohjaajat tai valmentajat kertovat ravinnon tärkeydestä.

Mutta meitä on monia jotka ovat vastuussa lasten ja nuorten ravintotottumuksista. Ihan esimerkkinä oleminen voi auttaa. Myös ottamalla selvää tuoteselosteista ja kyseenalaistaa sisällöt. Mistä tuote on tehty ja missä maassa? Päiväkodin pitäisi kiinnittää huomiota hyvälaatuisiin raaka-aineisiin, samoin koulun. Myös isovanhemmat ovat vastuussa, silloin kun he ohjaavat ja valitsevat mitä syödään.

Kun seuraavan kerran menet ostamaan kaupasta ruokaa, katso ruokakärryä, onko siinä “höttöruokaa”, täynnä keinotekoisia ainesosia, vai ravitsevaa, luonnosta saatua ravintoa? Pikku muutoksillakin on suuri vaikutus. Kaikki me haluamme tarjota lapsille vain parasta. Ota siis selvää asioista.
Vaadi myös muitakin huomioimaan lapsesi ruokatottumukset, jos siihen on aihetta. Paljon onkin vanhemmat minun mielestäni alkaneet kiinnittämään huomiota valintoihin ja uskon, että tulevaisuudessa yhä enemmän näin tulee käymään. Jotain on tehtävä, jotta terveys ja tasapaino säilyisi.

Tällaista mietintää tänään, poikani innoittamana.

Terveisin
Susanna