Hyvinvointi tulee sisältäpäin!

Luonnosta voimaa!

Kaikki meissä tulee sisältä, hyvinvointi, kuin myös jatkuva henkinen huonovointisuus. Keskity enemmän siihen hyvinvointiin. Kaikki mitä sinulle on tapahtunut aiemmin, et voi niihin enää vaikuttaa, miksi siis edes keskittyisitkään menneeseen. Eteenpäin mennään ja sinä itse vaikutat siihen millä tavalla sen teet.

Luonto on osa meitä, tai me olemme osa luontoa, hyödynnä sitä. Nauti siitä energiasta jota luonto meille antaa. Pysähdy kuuntelemaan sen ääniä. Luonto antaa meille ihmisille myös happea, hengitä sitä. Luonto antaa meille myös tuoksuja, anna niiden vaikuttaa meihin. Luonto antaa meille myös ravintoa!

Oletko hyödyntänyt metsän antimia? Nyt viime vuosina olen itse alkanut enemmissä määrin tutkia, mitä luonto meille oikeasti tarjoaa? Innostusta lisäsi vielä viime kesänä Tervapatikka –vaellus, jossa olin mukana (voit lukea siitä tästä https://hierontavantaa2.pm3.fi/2016/08/17/maailman-ensimmainen-tervapatikka-vuonna-2016/ )

Kyseisellä patikkareissulla sain Luonto- ja ympäristöalan opiskelijoilta paljon tietoa ja sain maistella myös ihan uusia makuja.

Nyt luonnon taas herättyä talviunesta, näin viime viikolla netissä ilmoituksen pääkaupunkiseudulla pidettävästä villiyrttikurssista. Haluan ohjata asiakkaitani terveellisiin ja hyviin vaihtoehtoihin, joten mielenkiintoni heräsi. Ilmoittauduin heti seuraavan illan kurssille.

Luontoretkellä meitä oli siellä muutama innokas nainen ja tunnelma oli leppoisa. Ohjaajanamme toimi Kaisa Vermasheinä, joka kertoi tarkasti kuinka tunnistamme oikeat kasvit, missä niitä yleensä on ja miten niitä luonnon villiyrttejä voidaan käyttää. Villiyrtit ovat terveellistä ravintoa ja ravintoarvoltaan usein parempia kuin viljellyt kasvit.

Kaikki tuntevat esimerkiksi nokkosen, erittäin ravinteikkaan kasvin. Se sisältää mm. C-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa. Se lisää meidän vastustuskykyämme ja nostaa hemoglobiinia. Nokkosta voi käyttää todella monipuolisesti ruuanlaitossa, leivonnassa, teenä, smoothiessa jne. Monet ovatkin hyödyntäneet keittoina ja lettutaikinassa pinaatin sijasta. Tässä on vain paljon enemmän rautaa kuin pinatissa. Kannattaisi Kippari Kallenkin vaihtaa lajiketta!

Ylen nettisivuilta löysin tällaisen peston ohjeen:
(http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/04/26/nokkonen-rautainen-kesaherkku)

Nokkospesto

• 4 dl nokkosen lehtiä
• 1 kpl valkosipulinkynttä
• 1 dl raastettua parmesanjuustoa
• 50 g pinjansiemeniä
• 1 dl oliiviöljyä
• suolaa
• mustapippuria

Huuhtele nokkosenlehdet ja ryöppää lehtiä vesitilkassa kattilassa noin 5 minuuttia. Siivilöi vesi. Kuori valkosipuli ja pane valkosipulinkynsi, jäähtyneet nokkoset, parmesanjuusto ja pinjansiemenet monitoimikoneeseen tai sekoita seos sauvasekoittimella, kunnes aineet ovat soseutuneet. Lisää sekaan vielä öljy ohuena nauhana koko ajan koneen käydessä. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.

Nokkosta voi käyttää myös ulkoisesti. Hiuksillekin nokkonen tekee hyvää, mutta tehokkaimmin ravinteet auttavat sisältäpäin ulos. http://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/nokkosta-vetta-ja-oljyja-iho-ja-hiukset-kuntoon-sisaisesti/3194368

     

Tähän aikaan vuodesta nokkoset ovat vielä pieniä, niitä voidaan kerätä varsineen. Kun ne ovat isoja, kerää talteen lehdet. Myös nokkosen kukat ja siemenet voidaan hyödyntää.

Villiyrttejä löytää lähes mistä vain, mutta älä kerää ihan autotien vierestä. Kaisan kanssa olikin puhetta, että jos nyt ei ilman saasteita lueta mukaan, niin muuten elämme nykyään liiankin steriilissä ympäristössä ja se aiheuttaa ongelmia. Vastustuskyky heikkenee. Ei siis haittaa jos joku mullan murunen tulee joskus nielaistua.

Paras keruusää on kuiva ja aurinkoinen, aamukasteen haihduttua. Ei siis kannata lähteä aikaisin aamulla kerämään, koska kasvit ovat vielä kosteita.

Voikukan lehdissä on moninkertaisesti enemmän ravinteita kuin salaatissa.

Erityisen runsaasti voikukassa on C- ja A-vitamiineja, kalsiumia ja rautaa. Suomessa voikukkia on monta sataa eri lajiketta, mutta kaikki ovat syötäviä. Voit huomata eroja lajikkeissa esimerkiksi lehtien muodoissa. Maista lehteä, jotkut ovat karvaamman makuisia kuin toiset. Voikukkien nuput, kukat ja juuret ovat myös syötäviä. Voikukkaa voi lisätä keittoihin ja salaatteihin. Sitä voidaan lisätä leivonnaisiin. Siitä voi tehdä teetä ja nuppuja säilöä etikkaan. Kukat ovat kauniita salaatissa ja ne voi lisäksi syödä 🙂  Muista että leskenlehden kukat eivät ole syötäviä, joten älä kerää niitä!

  
Tutustuimme kurssilla myös vuohenputkeen, jota en itse ollut koskaan aiemmin syönyt. Vuohenputki kasvaa yleensä mattomaisesti.

Lehdet ovat nuorena supussa ja nuori verso on hyvää syötävää. Kasvun myöhemmässä vaiheessa voi käyttää lehtiä, nuppuja ja kukkia. Vuohenputkihan kasvaa metrinkin mittaiseksi. Se kannattaa oppia tunnistamaan, ettei sekoita sellaisiin putkikasveihin jotka ovat myrkyllisiä. Esimerkiksi myrkkykeisoon. Tai vaikkapa nuorena voi sekoittaa valkovuokon lehtiin, jotka ovat myrkyllisiä. Mutta kun tunnistaa hyvin, niin tätä ruokaa on tarjolla erittäin runsaasti! Laitoin itse salaatin joukkoon ja leivän päälle. Se käy myös keittovihannekseksi ja lehdistä voi tehdä teetä. Maku on mieto ja miellyttävä. Mielikuvitus on rajana mihin sitä voi käyttää. Pastaan, pestoon ja vaikka mihin!

Kaisa Vermasheinä näytti kuinka vuohenputken tunnistaa. Varresta lähtee kolme lehteä ja ne haarautuvat kolmeen osaan, kolmilehdykkäiset.

  

Lehtiruoti on hyvä merkki, se on kolmiomainen ja muodostaa kourun, lisäksi tyvessä on tuppi. Kun kasvia leikkaa, siitä kasvaa uutta ja saa aina uutta tuoretta vuohenputkea.

Seuraavaksi sain tutustua maitohorsmaan. En ollut ennen ajatellutkaan, että söisin maitohorsmaa! Nyt se on minun suosikkini 🙂 Ensin siihen ei kiinnittänyt mitään huomiota, mutta kun silmä havaitsi sen, niin johan alkoi näkyä!

 

Maitohorsma kasvaa jopa 2 m korkeaksi. Tässä se on vielä tosi pieni. Tervapatikka -vaelluksella join kyllä maitohorsman kukista tehtyä juomaa, mutta itse vartta ja lehtiä en ollut ikinä syönyt.

Paperipussiin tai koriin on hyvä kerätä yrttejä. Muovipussi ei ole paras vaihtoehto…

Lehdet käyvät sinällään salaatin sekaan, mutta herkkua oli maitohorsma paistinpannulla. Sitä käytetään parsan tapaan. Voita pannulle ja nuoret versot paistumaan. Maustoin ruususuolalla. Nyt just kannattaa hyödyntää!

Voissa paistetut, ensimäinen testi. NAM!

Minulle, ja monelle muullekin, oli ihan uusi tuttavuus Litulaukka.
En usko että olen ikinä ennen nähnyt tai kuullutkaan. Sitä kasvaa Helsingin seudun lisäksi Turussa ja Ahvenanmaalla. Nyt siis sain Kaisan opastuksella tutustua siihen.

Litulaukka on vahvan makuinen, sinapin, sipulin tai lähinnä valkosipulin maut tulevat esiin. Mausteena menisi hyvin, esimerkiksi ruohosipulin sijasta. Tosi yllättävän makuinen 🙂

Tutustuimme myös mesiangervoon ja sen käyttöön. Sen maku oli melko aromaattinen ja vahva. Mesiangervosta voi käyttää lehtien lisäksi myös nuput ja kukat. Kaisa kertoi, että mesiangervosta eristettiin 1930-luvulla salisyylihappo, josta kehitettiin aspiriini. Mesiangervoa voikin käyttää särkyihin, nivelkipuihin ja tulehduksiin. Höyryhengityksenäkin sitä voi käyttää tukkoisen nenän avaamiseen. Sen kukista ja lehdistä voi valmistaa yrittijuomaa. Jatkuvaa käyttöä ei kuitenkaan suositella. Mesiangervo luetaan rohdoskasveihin.

Retken tässä vaiheessa pysähdyimme kalliolle juomaan Kaisan valmistamaa yrittiteetä. Se oli hyvän makuista!

Samalla Kaisa näytti niittysuolaheinän ja ahosuolaheinän erot. Makuhan molemmissa oli suolainen ja melko voimakas, sekä raikkaan hapokas.

 
Niittysuolaheinän lehdet ovat isommat ja nuolimaiset.

 

 
Ahosuolaheinän lehti on pienempi ja keihäsmäinen.

Molempia voi käyttää pieniä määriä salaateissa ja keitoissa. Suolaheinät sisältävät oksaalihappoa (kuten raparperi) ja se neutraloituu vaarattomaksi, kun samalla nautitaan maitotuotteita. Ryöpätessä oksaalihappo myös liukenee keitinveteen.

Tässä Kaisa Vermasheinä kertoo vielä isomaksaruohosta. Se vasta yllätys olikin, että sitä voi syödä! Sitä kasvaa minulla pihallakin, kun olen joskus yli 30v sitten tuonut sitä eräästä saaresta pari juurakkoa. OIkein mehevän makuista!

Oli oikein mukava yrttiretki!

Yrteistä voit tehdä itse yrttisuolaa. Pilkot pienemmäksi yrttejä ja lisäät ruususuolaa, laita tehosekoittimeen ja sitten lasipurkkiin. Yrtit voi myös kuivata ja niistä voi tehdä teetä. Itse laitoin myös pakastimeen ja aion kerätä lisää. Talvella on kiva lisätä ruokiin itse kerättyjä yrttejä! 🙂 Ja tietääpä mitä syö ja mistä kerätty.

Suosittelen, että siirryt pikkuhiljaa sitä kohti, että tiedät oikeesti mitä syöt. Itse yritän tehdä niin mahdollisimman paljon. Ruoka vaikuttaa meihin erittäin laajasti, ruuassa on ne aineet, mitä me annetaan kehollemme. Huono ruoka vaikuttaa meihin huonolla tavalla. Keinotekoiset ruuat kannattaa jättää pääsääntöisesti syömättä. Kaupan hyllyt ovat pullollaan houkuttelevan näköistä purkkia ja purnukkaa, joista et kuitenkaan saa mitään muuta kuin vatsantäytettä ja huonoa oloa pidemmällä tähtäimellä katsottuna. Sieltä löytyy myös enemmissä määrin luotettavilta toimittajilta ja pienyrityksiltä laadukkaita tuotteita. Väärät ruuat sairastuttavat. Luonnolliset vitamiinit, kivennäisaineet ja öljyt pitää saada puhtaista tuotteista, lisäämättä mitään ylimääräistä.

Villiyrttejä voi hyödyntää myös kauneudenhoidossa, niistä voi valmistaa voiteita, naamioita, kasvovesiä ja huuhteita. Voit itse tehdä luonnonkosmetiikkaa, esimerkiksi Kaisa Vermasheinä on kirjoittanut kirjan ”Lempeää kauneutta luonnosta”. Ohjeita saattaa löytyä myös netistä. Minultakin löytyy joitakin ohjeita.

Hyvinvointia Suomen luonnosta!

Susanna

ps. Jos luonto ja yrtit kiinnostavat, tästä pääset katsomaan Kaisan nettisivuja  https://juuretmaassa.com/