Luonnosta villiyrtit ja -vihannekset

Nyt eletään taas luonnon kasvukautta ja luonnosta löytää tosi paljon hyviä aineksia ruokapöytään. Oletko sinä kiinnostunut keräämään vitamiineja luonnosta? Tarjolla on ilmaista ja huippuhyvää ravintoa. Ravinteitakin löytyy moninkertaisesti enemmän verrattuna kaupasta ostettuihin salaatteihin. Suomalaiset ravintolatkin ovat lisänneet villiyrttien ja -vihannesten käyttöä. Ihan gourmet ruokaa 🙂

Hirvenjäkälä

Vuosi sitten kävin opastetulla villiyrttiretkellä ja siellä sain ohjeistusta yleisimpien villiyrttien käyttömahdollisuuksiin. Villiyrttien käyttö on jäänyt kuitenkin suppeaksi, koska täytyy tunnistaa 100% kasvit, jotka meinaa syödä. No tavallisimmat sitä tietty tunnistaakin, mutta rutiinia ei ole keräämisestä tullut.  Talven aikana jotkut asiat unohtuvatkin, jollei niitä kertaa. Yhtäkkiä sitten huomaa, että “hei nyt on luonto jo täydessä touhussa”. Tänä vuonna se tapahtui vielä nopeampaan. Mutta sitten…

Huomasin tässä eräänä päivänä netissä, että Helsingissä järjestetään Villivihannekset ja –yrtit tutuiksi –kurssi. No ei muuta kuin sinne sitten ilmoittauduin! Nyt saisin hieman laajentaa tietämystäni ja oppia miten voin enemmän hyödyntää luonnossa kasvavia yrttejä ruoanlaitossa. Kurssin järjesti Opintokeskus Visio ja kurssin kouluttajana toimi Pohjanmaalla asuva keruutuotetarkastaja, marja-, sieni- ja yrttineuvoja Aana Vainio.

Aana Vainio

Aivan ihana kurssi! Ekaksi tutustuimme kahtena iltana villiyrttien maailmaan Aanan opastuksella Vision tiloissa Fredrikinkadulla. Opimme mitä kannattaa kerätä, kuinka kasvit tunnistetaan ja mitä niille tehdään. Aanan luennot ovat todella monipuoliset ja saimme laajan ja kattavan tietopaketin.

Tässä maitohorsman, vadelman ja pihlajan lehtiä. Lehdet ovat kyllä tuttuja entuudestaan, mutta kohta aletaan tekemään niille jotakin…

….eli opeteltiin hiostaminen.

Puhtaiden lehtien annetaan ensin nahistua huoneenlämmössä enintään kaksi tuntia. Sitten ne otetaan lehti kerrallaan kämmeneen, rutistellaan lehti toisen käden peukalolla kämmentä vasten ja pyöritellään se “palleroksi” lehtisolukko murskaten (toinen vaihtoehto olisi tehdä se kauliten). Lehdet tummentuvat kauttaaltaan, koska soluneste lähtee liikkeelle. Lehtipallerot laitetaan sitten puhtaaseen lasipurkkiin ja purkki suljetaan löysästi. Purkkiin pitää päästä kuitenkin ilmaa. Lehdissä alkaa hiostuminen. Hiostamisen seurauksena kitkeriä parkkiaineita hajoaa ja kasvien aromit ja maut muuttuvat parempaan suuntaan.

Purkit sitten laitetaan lämpimään, mutta auringonvalolta suojattuun paikkaan. Lämpötila 40-50 astetta. Itse pidin purkkeja pimeässä saunassa, sauna ei lämmitettynä. Siellä oli muutenkin lämmin 🙂

Hiostettuja kasvien lehtiä voi käyttää haudejuomana.
Itse hiostin maitohorsman ja vadelman lehtiä. Hiostamiseen sopivat erittäin hyvin myös ahomansikan, lillukan, mesiangervon, pihlajan, kirsikan ja omenan lehdet. Lehtipalleroita hiostetaan, kunnes lehdet ovat muuttuneet rusehtaviksi ja aromikkaiksi. Aikaa siihen kuluu tunnista – vuorokauteen. Maitohorsman ja vadelman lehdet annoin hiostua vuorokauden.

Vuorokauden hiostuttuaan siellä saunan lauteilla, otin purkit ja avasin jokaisen lehden erikseen.

Kuivuminen pitää tapahtua nopeasti ja ilmavasti. Joillakin on kuivuri sitä tarkoitusta varten. Minulla ei ole (vielä), niin laitoin ne ilmavasti ritilän päälle ja taas saunan lauteille. Lämpötila saa olla enintään +35 astetta, jolloin niiden säilyvyys lisääntyy merkittävästi. Uuniin en uskaltanut laittaa, se olisi liian kuuma.

Lehdet ovat kuivia, kun ne murenevat. Kuivumisen jälkeen laitoin ne kuivuneet lehdet taas tiiviiseen lasipurkkiin myöhempää käyttöä varten. Purkkeihin kannattaa laittaa nimi päälle ja säilyttää niitä pimeässä kaapissa. Syksyn, talven ja kevään aikana voi sitten käyttää ihania, itse kerättyjä, puhtaita ja ravinteikkaita luonnon antimia 🙂 Ravinteet ovat tallella useitakin vuosia, mutta seuraavana satokautenahan voi taas kerätä uusia villivihanneksia.

Tuoreita villivihanneksia voi myös pakastaa. Esimerkiksi jääpalakuutioina pieninä annoksina ne ovat käteviä käyttää. Voikukan kukat jääpalakuutioina ovat kauniita juomissa, sillä ne säilyttävät keltaisen värinsä. Aanalta saimme valtavasti muitakin vinkkejä kasvien käytöstä. On todella paljon eri vaihtoehtoja, joita voidaan käyttää. Kukkia voi käyttää salaateissa, juomissa, kakkujen koristeena jne.

Viime kesänä teinkin maitohorsman kukista juomaa. Niistä saa ihan taivaallisen kauniin värin!

Voit käydä lukemassa ja katsoa ohjeen tästä https://hierontavantaa2.pm3.fi/2017/08/07/horsmankukkajuoma/

Kurssi jatkui ja seuraavana maanantaina sitten lähdimme luontoon tutustumaan kasvupaikkoihin ja keräämään kasveja. Treffasimme Herttoniemessä kirjaston parkkipaikalla. Sää oli mitä lämpimin, taisi olla just kesän lämpöennätys 🙂

Aana oli jo odottelemassa

Vielä siinä katsottiin välineet, korit ja reput mukaan. Kumisaappaat jalkaan. Aana esitteli yrttisaksia, joilla saa kätevästi silputtua yrttejä ruokiin tai leivän päälle. Niissä on useammat terät. En ollut moisia saksia nähnytkään. Sellaisetkin tuli nyt ostoslistalle. Katsoin Prisman verkkokaupasta, niin olivat väliaikaisesti loppu. Varmaan jostain tavaratalosta löytyy.

Vuohenputkea on runsaasti lähes joka paikassa. Vuohenputken tunnistaa 3 x 3 lehdistä.

Aanan vuohenputki lisuke:
– vuohenputkia n. 1/2 kattilallista
– ihan vähän vettä
Kiehauta, lisää suola ja syö. Tomaatti kuulemma sopii vuohenputken kanssa.
Täytyypä testata!

Luonnon vihreän eri sävyt rauhoittavat mieltä ja meillä oli mielenkiinto pusikoissa

Jännää!

Käenkaali eli ketunleipä. Pirtsakan makuinen, tuoreena paras. Voi käyttää vaikka leivän päällä tai salaatissa, keitoissa, muhennoksissa, jälkiruuissa. Ei kannata kuitenkaan paljoa syödä kerralla, koska tuoreissa lehdissä on paljon oksaalihappoa.. Ei sovi munuaisvikaisille, saattaa pahentaa kihtiä tai niveltulehdusta. Myrkyllinen suurina määrinä. Oksaalihappoa on myös suolaheinissä, raparperissa ja pinaatissa. Oksaalihappo neutraloituu vaarattomaksi, kun samalla nautitaan maitotuotteita. Ryöpätessä oksaalihappo myös liukenee keitinveteen.

  
Tässä vähän silppusin ketunleipiä ja sitten laitoin silppua voin sekaan

Nokkonen, tuo rakastettu ja vihattu kasvi. Nokkosessa on erittäin runsaasti hyviä ravintoaineita ja sitä kannattaa hyödyntää eri tavoin. Ihan super terveellistä! Nuoret versot, lehdet, juuret ja siemenet voi käyttää. Kun nokkosta leikkaa, se tekee uutta versoa ja niin siitä saa kesän aikana useita satoja. Ruokaohjeita on vaikka kuinka paljon netissäkin. Nokkosta käytetään tuoreeltaan, kuivattuna tai pakastettuna.

Aanan vinkki: murskaa kuivattu nokkonen, lisää 10% suolaa. Käytä suolan tavoin ruoanlaitossa. Kuivattuna yrtit säilyttävät ravintonsa tiiviissä lasipurkissa monta vuotta.

Nokkosvedellä voi pestä hiukset ja jalkakylvyssä virkistää jalat. Haudutettua nokkosvettä voi käyttää myös kasvituholaisten torjuntaan tai lannoitteeksi. Nokkosta voidaan käyttää lisäksi värjäyskasvina.

Nokkonen

Ja samannäköinen kasvi…. Valkopeippi, josta voi myös lehdet ja kukat käyttää. Mutta ei ole läheskään nokkosen veroinen.

Aana näyttää valkopeipin eroja nokkoseen verrattuna

Nokkossipsit Aanan tapaan:
– Nokkosen lehti (tai muutaman lehden rypäs) dipataan kuumennettuun öljyyn (esim. oliiviöljy)
– talouspaperille kuivumaan ja ripotellaan suolaa päälle.
Tätä myös täytyy testata! 🙂

 

  

Itse olen paistellut mm. maitohorsmaa. Maistuu parsalle ja on hyvää. Käytetään pienet, noin 10cm:n horsman alut. Lehdet voidaan käyttää tuoreena salaatissa ja kuivattuina haudejuomissa tai viherjauheissa.  Ravinteikas maitohorsma on yksi minun suosikeistani. Se sisältää flavonoideja, jotka ehkäisevät todennäköisesti kalkkeutumista ja hapettumisen aiheuttamia soluvaurioita.

Omenapuun lehdet sopivat hyvin haudejuomiin. Myös omenapuun kukat ovat syötäviä ja kauniita koristeita. Kukkien aika vaan on jo mennyt tältä vuodelta. Koivunlehdet sisältävät C-vitamiinia ja flavonoideja. Koivunlehdet toimivat myös hyvin nesteenpoistajana. Tee itsellesi turvotusta laskeva jalkakylpy koivunlehdistä.

Oletko maistanut kallioimarteen juurta? Minä en ollut koskaan, mutta nyt maistettiin. Se maistui makealle lakritsille. Nyt kuivana kautena kallioimarteen lehdet ovat menneet ruskeiksi ja käpertyneet. Kasvi sietää hyvin kuivuutta ja lehdet yleensä toipuvat, kun se saa taas vettä. Kallioimarteesta käytetään juuret. Niitä voi käyttää ruokien maustamiseen tai vaikka smoothieen makua antamaan. Kallioimarteen poimimiseen tarvitaan maanomistajan lupa.

  

Ihan helppo ei ollut heti tunnistaa kasveja ja lehtien eroja. Tässä Aana näyttää lillukan ja villivadelman lehtien erot. Vadelman alapuoli on vaalea, josta sen erottaa hyvin.

Hurjan paljon on kaikenlaista luonnon meille tuottaamaa ravintoa tarjolla. Niitä pitää vaan osata käyttää! Siksi kannattaakin opetella hyvän opettajan avustuksella villivihanneksien- ja yrttien käyttö.

Älä kerää. Tämä on myrkyllinen kalliokielo. Muita tavallisimpia myrkkykasveja Suomessa ovat:
Sudenmarja, kielo, koiranheisi, terttuselja, vehka, näsiä, oravanmarja, punakoiso, lehtokuusama, korpipaatsama, mustakonnanmarja, sinivuokko, myrkkykatko, keltamo, rentukka, kullero, leinikit, suokorte, myrkkykeiso, suopursu ja vuokot.

 
Mukavaa oli metsässä ja paljon tuli uutta asiaa opittua. Kuivuudesta huolimatta saatiin vielä joitakin mallikappaleita kertaamista varten.

Mitä saa poimia?
Jokamiehenoikeudella saa poimia ruohovartisia kasveja kotikäyttöön, samoin marjoja saa poimia, katajanmarjoja ja pihlajanmarjoja myös. Maanomistajan luvalla saa kerätä kuusta, koivua, katajaa, mäntyä, pihlajaa, kanervaa, jäkälää, pakuria, lehtiä, käpyjä, pihkaa, tuohta, kaarnaa, havuja, oksia, juuria, mahlaa, kerkkiä, silmuja, pähkinöitä, terhoja, sammalia.

Villiyrttejä kerätään mieluiten aamupäivällä, jolloin ne ovat terhakkaimmillaan ja niissä on ravinteita eniten. Illalla ravinteet menevät juuriin. Sopivin sää keräämiseen on kuiva ja aurinkoinen. Kasvit kerätään aina puhtain käsin ja puhtaaseen koriin. Eri kasvit erikseen, voi käyttää esimerkiksi paperipussia.

Aanalla oli kurssilla mukana aiheeseen liittyviä kirjoja. Katsoin kirjaston sivuilta, niin kaikki tällaiset kirjat olivat varattuja. Se on ostettava ihan oma kirja. Tällaisia voit bongata jostakin kirjakaupasta, antikvariaatista tai netistä:

   

 

 

 

 

Aurinkoisin yrttiterveisin
Susanna